Tuoksuampiaisyrttinen kesä

Kuluvan kesän aikana olen kasvattanut tuoksuampiaisyrttiä noin kymmenen neliömetrin alalla. Kiinnostuin yrtistä vuoden alussa lukiessani mm tästä Yrttioppia Virosta -blogin kirjoituksesta yrtin ominaisuuksista; kylmänkestävyydestä, satoisuudesta ja sitruunaisesta tuoksusta. Siinäpä voisi olla sopiva kasvi, josta saisin tuotteita sekä elintarvikkeiden- että hyvinvointituotteiden kehittelyyn.

Tuumasta toimeen. Hankin jo alkukeväästä tuoksuampiaisyrtin siemeniä ja aloitin taimikasvatuksen sisällä, ennen kuin pääsin toukokuun lopulla tekemään kylvöjä ja taimien istutusta ulos avomaalle.

22.5.2020 kylvin ensimmäiset siemenet avomaalle.

Edellisistä hyötykasviviljelyistäni oli kulunut vuosia aikaa ja oli todella palkitsevaa saada ensin muokata maa, sitten tehdä kylvöt ja alkaa jännittäen seurata, miten siemenet nousevat maasta ja alkavat kasvaa – kilpaa rikkaruohojen kanssa :-).

Kasvavat taimet vaativat säännöllistä hoitoa. Kesäkuu oli Muhoksella kuiva ja kuuma, joten kastelin taimet päivittäin kastelukannuilla tai letkulla. Rikkaruohojen kitkentä oli sekin lähes päivittäistä puuhaa varsinkin taimien ollessa pieniä. Yrtit palkitsivat hellän huolenpitoni ja kasvoivat ilahduttavan hyvin koko kesän ajan! <3

Heinäkuuhun tultua säät muuttuivat sen verran sateisemmiksi, ettei kastelukannuja enää tarvittu, vaan yrtit saivat tarvitsemansa veden taivaasta. Lämpöä riitti edelleen hyvin ja yrtit kasvoivat ja kukkivat ja pärjäsivät jo paremmin rikkakasveillekin. Myöskään kasvimaan liepeillä viihtyvästä Pavarotti-fasaanista ei ollut enää vaaraa kasveille. Runsaasti kukkivat yrtit houkuttelivat puoleensa paljon kimalaisia ja jonkun verran perhosia. Sen sijaan tarhamehiläisiä en nähnyt kasvustossa ennen kuin vieressä kasvava hunajakukka alkoi kukkia (tänään 19.8.) ja sai läheisten mehiläispesien pörriäiset suuntaamaan suurina parvina kasvimaalle.

Heinäkuun lopulle tultaessa ensimmäiset, sisällä taimikasvatetut yrtit, olivat valmiita sadonkorjuuseen ja elokuun alussa valmistui myös suoraan avomaalle kylvetty pääsato, Valmistin sadonkorjuusta videon youtubeen, jonka voi katsoa tästä:

Sadonkorjuupäivä oli työntäyteinen, ihana kesäpäivä. Lämpö oli päivän aikana hellelukemissa ja säännöllisen nestetankkauksen lisäksi käytiin välillä uimassa. Yrttialani oli kuitenkin niin pieni, ettei korjuuvaiheessa tarvinnut orjana raataa :-), vaan napsia sato tyytyväisenä talteen yksi varsi kerrallaan.

Korjuun jälkeinen sadon käsittely yllätti minut työmäärällään. Tuoksuampiaisyrtistä käytettävät lehdet ja kukinnot pitää irrottaa yrtin varresta, eikä irrottaminen ollut aivan helppoa.

Galambosin Yrttien viljely-oppikirjan mukaan tuoksuampiaisyrtti kannattaisi kuivattaa kokonaisena varsineen päivineen ja irrottaa lehdet vasta kuivatuista varsista. Olen kokeillut irrottamista sekä kuivatuista että tuoreista varsista ja minusta lehdet irtoavat kummistakin suunnilleen samalla vaivalla. Työmäärää lisää se, jos yrtit ovat ehtineet kasvuvaiheessaan niin pitkälle, että päävarressa on jo siemenkodiksi kypsyviä lakastuneita kukintoja. Nämä ovat kovia, eivät varmastikaan hyvää raaka-ainetta esimerkiksi teesekoituksiin ja siemenkodat hankaloittavat varressa olevien lehtien irrottamista. Olisi kiinnostava tietää, miten tuoksuampiaisyrtti perataan kun kasvatus on isossa mittakaavassa tapahtuvaa. Galambosin kirjassa puhutaan koneellisesta käsittelystä ja jonkinlainen kone on ehdottomasti tarpeen jos satomäärät kasvavat.

Muutamasta viljelyneliömetristä tuli tuoresatoa noin viisi kiloa, joten oma yrttikuivurini olisi saanut hurruuttaa monta vuorokautta yhteen kyytiin, että sato olisi kuivunut siellä. Varsineen kuivattuna tuoksuampiaisyrtti vaatii nimittäin ainakin 12-15 tuntia kuivatusta 40 celsiusasteen lämmössä. Sähköä ja kuivatusaikaa säästääkseni olisin halunnut irrottaa lehdet ja kukinnot paksuista varsista ennen kuivuriin laittoa ja riivin yrttejä parina päivänä tuntikaupalla – niin pitkään, että sain oikeaan käteeni tenniskyynärpään seurauksena monotonisena toistuvasta riipimisliikkeestä. Tenniskyynärpään lisäksi syntyi onneksi myös tulosta ja lopulta, vajaa viikko sadonkorjuupäivän jälkeen pääosa sadosta oli kuivattuna, perattuna ja pussitettuna. Tässä video yrttien kuivatusvaiheesta:

Yhteenvetona olen erittäin tyytyväinen siihen, miten hyvin tuoksuampiaisyrtti kasvoi hoidossani. Kesän sääolosuhteet ovat olleet kasvun kannalta erinomaiset, joten voi olla, että toisenlaisena kesänä kasvu olisi ollut heikompaa. Yrtti on ollut kaunis ja vaivaton kasvattaa. On myös ollut ilo seurata, miten hyvänä ravintolähteenä kimalaiset ovat pitäneet yrttiä koko kukinnan ajan, eli heinäkuun alusta aina tänne elokuun loppupuolelle saakka. Voin suositella tuoksuampiaisyrtin kasvattamista jo pelkästään koriste- ja mesikasvitarkoituksiin, vaikka ei edes haluaisi kerätä satoa talteen.

Itselläni on nyt monta pussillista kuivattua lehti- ja kukintoainesta. Kunhan sadonkorjuukiiruut helpottavat ja vuodenkierto siirtyy syksyyn, aloitan tuotekehittelyn kuivatuista aineksista. Tähän mennessä olen kokeillut vasta maistiaisia tuoreesta yrtistä sellaisenaan ja teeksi valmistettuna. Paljon uuden oppimista tuoksuampiaisyrtistä on siis vielä edessäpäin 🙂

Vastaa