Linnunpönttöjen kevätsiivous

Linnunpönttöjen vuosisiivous olisi hyvä tehdä syystalvella, mutta näin puuha vain jäi taas kevättalveen. Havahdun monesti tässä vaiheessa kevättalvea, kun tiaiset alkavat käydä kurkistelemassa pönttöihin ja niin kävi nytkin. Pihalintuja opiskelun ”taustakuvana” katsellessani huomasin parin viime viikon aikana tinttien lisääntyvän kiinnostuksen pönttöjä kohtaan. Niinpä tartuin viime viikolla työkalusettiin ja kävin puhdistamassa kotipihan ja kesäpaikan linnunpönttöjä.

Vuosi sitten ostamistani uusista linnunpöntöistä ilmeni ominaisuus, jota en jostain syystä kovin ajatellut pönttöjä ripustaessa: Tässä mallissa ei ollutkaan avattavaa pohjaa, etuseinää tai kattoa. Niinpä kyseisen mallin pöntöt oli irrotettava puusta, otettava paikalleen naulattu kattoelementti kokonaan pois paikaltaan puhdistuksen ajaksi ja kiinnitettävä katto takaisin. Katot irtosivat ja menivät takaisin paikalleen siististi, mutta voi olla, ettei tämä malli tule olemaan kaikista pitkäikäisintä pönttölaatua.

Kaikissa puhdistamisssani pöntöissä oli ollut asukkaita viime kesänä. Muutamassa pöntössä oli ihmeen vähän pesämateriaalia pohjalla, vaikka olin nähnyt tiaisemojen kantavan ruokaa pönttöön poikasille. Toisissa pöntöissä pesämateriaalia oli enemmän. Kotipihan wanhassa, nyt uudella korvatussa pöntössä oli sammalesta rakennetun pesän keskellä ihanat koirankarvaiset pehmusteet. Siellä on poikasilla ollut lämmin kasvaa 🙂

Muhkea koirankarvalla vuorattu sammalpesä.

Yhdessä vuosi sitten ripustetussa pöntössä oli käynyt jonkinlainen tragedia. Kun aloin puhdistaa pesämateriaaleja, paljastui päälimmäisten kerrosten alta kolme kuoriutumatonta munaa. Olisiko käynyt niin, että ensimmäinen pesintäyritys on mennyt jostain syystä mönkään. Tai mitä epäilen enemmän: yksi pariskunta on ehtinyt aloittaa pesinnän ja toinen, ehkä vahvempi laji (?) on tullut ryöstämään pöntön itselleen ja rakentanut oman pesän aiemman päälle.

Puhdistuskierroksen edetessä osoittautui jälleen, miten näppäriä ovat pöntöt, joita a) yltää hoitamaan matalilta tikkailta tai jopa maassa / kiven päällä seisten ja b) jotka aukeavat helposti esimerkiksi saranoidun etuseinän ansiosta.

Kesäpaikan pellonreunoja kulkiessa pysähdyin pitkäksi aikaa ihailemaan vanhaa pystyyn lahonnutta koivua, jollaisia saisi metsistä löytyä paljon enemmänkin. Puun rungossa on lukuisia tikkojen hakkaamia koloja, joista tiaiset ja muut koloissa pesivät pikkulinnut pystyisivät tuunaamaan itselleen pesiä. Toki juuri tuossa puussa pesiessä voisi olla suuri riski joutua tikan rosvoamaksi. Nytkin puun runkoa nakutti peräti kaksi eri tikkaa: käpytikka ja valkoselkätikka! Niistä ehkä toisella kertaa enemmän.

Vastaa