Mustarastas Roger Federer ja muita pihan ruokavieraita

Aloitin tammikuussa Luontoalan ammattitutkinnon opinnot. Ensimmäisten kuukausien aikana opintoihin kuuluu melko paljon koneella istumista etäluentoja kuunnellen, materiaaleja lukien ja omia tehtäviä tehden. Tein itselleni opiskelupisteen olohuoneen ikkunan ääreen niin, että voin koneella istuessa katsella samalla takapihan ruokintapaikalla käyviä lintuja.

Samalta istuimelta opiskelua ja pihalintujen seurantaa. Ehkä vähän neulomistakin 🙂

Lintujen talviruokinta on vuosien ajan ollut lempparitalvipuuhiani. Kun itsellä ja perheessä muutenkin oli jossain vaiheessa useita lemmikkejä, ei pihalintujen hoitamiseen ollut niin paljoa energiaa, aikaa ja rahaakaan. Nyt kun minulla ei ole yhtään omaa lemmikkiä, on todella mukavaa seurata pihaeläinten puuhia. Tarjoan linnuille talimakkaroita ja automaateista sekä jonkun verran maasta kuorittuja auringonkukan siemeniä ja kovempina pakkaspäivinä myös pieneksi pilkottua kuivattua omenaa. Asuinalueellamme on useita piharuokintoja. Lähinaapuri Raijalla on selvästi tosi hyvät eväät, koska hänen ruokinnallaan käy päivittäin myös muutama orava. Omalla pihallani, makkarini ikkunan takana käy puolestaan joka yö yksi tai muutamakin jänis syömässä maahan laittamaani kauraa tai auringonkukkaa. Hauska katsoa joka aamu edellisen yön aikana ilmestyineitä jälkiä. 

Useimmat linnut ovat tunnistettavissa vain lajilleen. Joukossa kuitenkin on muutama poikkeus. Pihoilla kulkee usean kukon ja vielä useamman kanan muodostama fasaanilauma, jossa yksilöillä on värieroja niin, että lintuja voi tunnistaa yksilöinä. Yhdessä vaiheessa nimesimme lasten kanssa kukkoja Frendit tv-sarjan hahmojen mukaan. Joey Tribbiani oli upea, lähes musta fasaanikukko, jonka puuhia seurasimme parina talvena. Tavallisemman värinen Chandler-kukko antoi lopulta Joeylle kyytiä kovassa tappelussa niin, että Joey häipyi näistä maisemista. Tummia fasaaniyksilöitä nähdessä muistelemme toisinaan edelleen Joeyn tempauksia. 

Runsaslukuisista tali- ja sinitinttiporukoista en tunnista yhtään lintua, mutta pihassa ruokailemassa käyvä yksi ainokainen kuusitiainen on luultavasti aina sama yksilö. Mutta kuinka monen vuoden ajan mahtaa sama kuusitiainen tässä käydä, sitä en tiedä. Kummasti vain kuusitiaisia on aina ja vain ainoastaan yksi kappale.

Punatulkkukoiras ja keltasirkkuja tammikuussa 2020

Tänä talvena erityisen ilahduttavia ruokavieraita ovat olleet punatulkut, joita en ole omassa pihassamme nähnyt useimpina vuosina lainkaan. Nyt olen muutamana päivänä nähnyt yhden uroksen ja kahden naaraan minilaumaa. Toki en muina vuosina ole ollut näkemässä pihavieraita ollenkaan niin paljon kuin tänä talvena, mutta melko harvinainen näky punatulkku on ainakin tällä asuinalueella ollut. Toista oli lapsuudessani 70-luvun Herttoniemessä. Siellä punatulkku oli piharuokinnan runsaslukuisimpia lintulajeja. Yhtenä talvena hoidin ikkunaan törmännyttä Pikku Herra-nimistä punatulkkua omassa huoneessani, kunnes lintu oli taas kunnossa ja saattoi palata luontoon.

Tämä mustarastas on käynyt talvisin pihassamme jo ainakin viiden vuoden ajan.

Yksi rakkaimmista piharuokinnan linnuista on mustarastaskoiras, joka on käynyt pihassamme todella monena talvena. Tunnistan linnun siitä, että se roikottaa hieman oikeaa siipeään. Tänä talvena pihabongausta tehdessäni kampraatini katsoi samalla olohuoneessa telkusta Australian tennisturnauksesta pitkän linjan tennismestarin Roger Federerin ottelua. Tuttu mustarastaskoiras ilmestyi ruokinnalle ja pääsi mukaan pihabongauslaskentaani tänäkin vuonna. Pitkän linjan mustarastasmestari sai sinä päivänä nimekseen Roger Federer. Jännityksellä seuraan joka päivä, tuleeko Roger ruokinnalle tänään ja toistaiseksi se on aina tullut. Toivon, että saan ihailla saman rastaan kauneutta vielä monena talvena pihassamme ja keväällä, kun kuulen ensimmäistä kertaa mustarastaan viheltelyä voin aina ajatella, että siellä laulaa pihasta tuttu Roger Federer.

Roger Federer syömässä auringonkukkaa ja omenanpalasia.

Vastaa