Lumoavan kauniit tunturikasvit

Kesällä 2019 pääsin viimein osallistumaan Kilpisjärvellä järjestettävälle Tunturikasvikurssille. Kurssi oli ollut haaveissani jo useita vuosia, mutta aiemmin en ollut mahtunut kurssille (varasijoilta pääsin nytkin mukaan :-)) tai minulle ei ollut mahdollista lähteä viikoksi reissuun. Nyt tähtien asennot olivat suotuisat ja nautin täysin siemauksin Lapinkävijät Owlan järjestämästä kurssista. Viikon aikana me kurssilaiset saimme nähdä ja opetella tuntemaan pitkälti toista sataa lajia kasveja. Useimmat näistä olivat minulle ennestään tuntemattomia, joten tein muistiinpanoja ja kuvasin kasveja ahkerasti oppiakseni ne paremmin.

Olen vasta nyt ehtinyt kunnolla koneen ääreen tutkimaan viime kesänä kurssilla ottamiani kuvia. Päätin tehdä kuvien pohjalta muutaman postauksen sarjan, että saan jakaa teille muillekin pohjoisen lyhyessä kesässä hetken aikaa sädehtivien kasvien kauneutta.

Ensimmäisenä esittelen matkalla vastaan tulleita värimuunnoksia. Viikon aikana näimme yllättävänkin monesta kasvista valkean muunnoksen. Kotiseudullani metsäkurjenpolvi kukkii yleensä violetin eri sävyissä, milloin sinertävänä, milloin punertavana. Koskaan aiemmin en ollut nähnyt näin puhtaan valkeita metsäkurjenpolvia. Nyt niitä tuli vastaan useissa paikoissa, esimerkiksi Norjan Skibotniin mennessä Lulledalenin luontopolun varrella.

Saanan polun varrella näimme ensin alhaalla koivikossa valkoisen puna-ailakin ja ylempänä rinteillä niinikään yleensä punaisena kukkivaa tunturikohokkia valkokukkaisena muunnoksena.

Valkoinen puna-ailakki
Valkoinen tunturikohokki

Yllättävin valkeista löydöistä oli norjalaisella tunturirinteellä kasvanut valkokukkainen sielikkö! Sitä ihmettelimme aikamme oppaita myöten, ennenkuin olimme varmoja lajimäärityksestä.

Sielikkö on kasvina yksi tyypillisiä miniatyyriluokan kaunottaria: Nähdäkseen muutaman sentin korkeudella maan pinnasta kukkivan kasvin kaikessa kauneudessaan on sen äärelle kumarrettava ja syvään. Niinpä Tunturikasvikurssilla tyypillinen näky oli se, että neljäkin meistä saattoi kyyröttää yhtä aikaa pyllyt pystyssä saman pienen kasvin ympärillä 😀

Valkoisten erikoisuuksien lisäksi aivan majapaikkamme, Kilpisjärven Retkeilykeskuksen lähellä maantien reunassa kasvoi punakukkainen poikkeus: punainen siankärsämö. Niitä olen nähnyt joskus etelämpänäkin.

Värimuunnokset ovat kauniita ja mielenkiintoisia. Niille on varmasti omat syynsä, kuten juuri sille, että melko moni normaalisti punertavana esiintyvä kukinto tuli pohjoisessa vastaan valkeana.

Kaunein matkalla näkemistäni värimuunnoksista on tämän artikkelin otsikkokuvassa oleva punertava metsätähti. Sen kohtasin melko korkealla tunturirinteellä. Todellinen tuntureiden kaunotar! <3

Vastaa