Hiihtoretki Syötteellä

Viikonloppuna sain tilaisuuden käydä päiväretkellä Syötteen maastoissa Pudasjärvellä. Matkaseuralaiseni viettivät lauantai-iltapäivän Iso-Syötteen laskettelurinteissä samalla kun minä valitsin tasaisemman maaston sivakoiden lähialueen laduilla. Lauantain sää oli kirkas ja kaunis. Pakkasta oli päivällä noin -14, mutta alkuillasta pois lähteissä pakkanen oli kirinyt vaaran juurella jo -20 asteeseen. HIihtäessä kireä pakkanen tuntui eniten poskissa. Useimmilla vastaantulevilla – ja ohi kiitävillä 🙂 – hiihtäjillä oli pipon alla kypärämyssy suojaamassa poskia. Itse olin varustaunut vain tavallisella pipolla ja se oli ehkä hieman riittämätön. Ensi kerralla parempi varustus.

Hiihdin ensin Syötteen kansallispuiston luontokeskukseen tutustumaan keskuksen näyttelyihin – ja kohentamaan vaatevarustustani lämpimiin sisätiloihin. Luontokeskuksen pysyvä näyttely kertoo alueen luonnon historiasta ja ihmisasutuksen saapumisesta ja eri elinkeinojen – metsästys, kaskiviljely, maatalous, metsätalous – kehityksestä aikojen saatossa. Vaihtuvassa näyttelyssä oli Sami Säilyn kauniita valokuvia Koillismaan eläimistä ja luonnosta. Esimerkiksi yhdessä kuvassa (”Hyttynen” – niminen kuva) karhun ilmeikäs naama oli minusta aivan upea ja katsoin kuvaa pitkään. Liekö ollut kuvan seurausta, että näin pari yötä myöhemmin karhuista unta :-).

Luontokeskuksen pihassa oli suurikokoinen hyönteishotelli. Rakensin itsekin viime kesänä hyönteishotellin, josta tiaiset kävivät syksyn tullen repimässä osan materiaaleista ulos vaikka olin suojannut etuosan verkolla. Kuvasin luontokeskuksen hyönteishotellin, josko saisin siitä ideoita oman rakennelmani entraamiseen ensi kesänä.

Hiihtoretkeni jatkui toiselle puolelle Iso-Syötteen kukkulaa. Hakeuduin kohti aurinkoisia latuja ja ennätin niille ennen auringon laskua alas. Ladut olivat hyvässä kunnossa ja hiihtäminen helppoa. Hieman lämpöisemmällä säällä olisi nuissa maisemissa hienoa päästä hiihtämään pitempikin retki! Nyt iltapäivän kolmen tunnin retkeilylle matkaa tuli noin 15 kilometriä. Hiihdin koko ajan vaaran juurella, melko tasaisella maalla. Nautin lumisista maisemista kirkkaan taivaan alla.

Laskettelemassa olleet matkaseuralaiset olivat saaneet nauttia vielä upeammista maisemista vaaran laelta. Siellä oli puissa jo tykkyäkin. Alamailla lunta oli puiden oksilla vain vähän, maassa ja kaatuneiden puunrunkojen päällä sitäkin enemmän. Lumen syvyys oli lauantaina Iso-Syötteen maastossa 84 cm.

Vastaa